Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.
Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.
Alue on saanut nimensä muinaisista kivettyneistä puista, joita eroosio on alueella paljastanut maan alta. Nämä puunrungot ovat aikoinaan ajautuneet näille main tulvan seurauksena ja hautautuneet tulivuoren tuhkaan ennen kuin ne ovat ehtineet maatumaan. Hapettomissa oloissa puut ovat läpikäyneet kemiallisia prosesseja, joissa niiden eloperäinen aines on korvautunut erilaisilla mineraaleilla. Lopputuloksena on kivisiä puunrunkoja. Niitä esiintyy kansallispuiston alueella niin pieninä pölleinä kuin pidempinä runkoinakin. Suurimmat ovat poikkileikkaukseltaan varsin vaikuttavan kokoisia.
Route 66 -reittiä idästä länteen ajavan kannattaa ajaa kansallispuiston läpi kulkeva tie pohjoisesta etelään. Vastaavasti lännestä itään matkatessa järkevin etenemissuunta on käänteinen. Tien molemmissa päissä on turisti-infot, joissa maksetaan aluksi kansallispuiston pääsymaksu, $20 per autokunta. Pääsymaksu on voimassa seitsemän päivää.
Pohjoisen turisti-infon jälkeen tien varrella tulee seuraavana vastaan näköalapaikka varsinaisen Petrified Forestin pohjoispuolella aina Grand Canyonille asti jatkuvalle Painted Desertille. Tämä vuoristoinen autiomaa tosiaan näyttää kaikessa kirjavuudessaan maalatulta, joten espanjalaisen retkikunnan 1500-luvulla antama nimi paikalle ei ole lainkaan liioiteltu.
Näkymät tien varrella vaihtelevat varsin tiheään. Painted Desertin jälkeen ennen kivettyneitä puita ja uusia värikkäitä kallioita on tarjolla pientä käkkärää pusikkoa kasvavaa joutomaata. Yläpuolella näkyvän kuvan ruosteista autonromua ei voi olla huomaamatta. Sen kohdalla on parkkipaikka ja jatkuva kameranlaulattajien joukko.
Tien varrella on useampia nimettyjä näköalapaikkoja, jotka on merkitty opasteisiin. Lisätietoa näköalapaikoista sekä niiden sijainnin kartalla voi lukea kansallispuiston pääsymaksun maksamisen yhteydessä jaettavasta infolehtisestä. Samaiset tiedot löytyvät myös USA:n kansallispuistoja hallinnoivan National Parks Servicen nettisivuilta. Normaaliin tyyliin informaatiota etukäteisvalmisteluista tykkäävälle on tarjolla valtavasti. Ihan mielellään noita kansallispuistojen pääsymaksuja makselee. Sillä rahalla näitä palveluja pyöritetään.
Etukäteen kuvista katselemalla arvioin hienoimmaksi näköalapaikaksi Blue Mesan, jolta avautuu näkymä hyvin erikoisen kirjaville kallioille. Arvio ei ollut huono. Kallioiden lomaan pääsee patikoimaan noin 1,6 kilometrin pituista vaelluspolkua pitkin. Kävelimme polkua vain osan matkaa ja palasimme takaisin. Meillä oli kuitenkin vielä muitakin pysähdyksiä luvassa ennen illan majapaikkaa Flagstaffia ja lämpötilakin alueella oli jo kohonnut yli 40 asteeseen. Pidempi vaellus olisi jo vaatinut suurempaa vesivarantoa mukaan. Kirjoituksen ensimmäinen kuva sekä tuossa yläpuolella näkyvä kuva ovat molemmat Blue Mesasta.
Näköalapaikoilla on myös tarjolla hauskoja yksityiskohtia, kuten keskellä ei mitään yksikseen kököttäviä paloposteja. Nämä eivät siis ole mitenkään siinä tien vieressä, vaan ihan reippaan matkan päässä.
Alueen eteläisen turisti-infon yhteydestä löytyvät sitten ne parhaat apajat kivettyneiden puiden tutkimiseen. Kaksi lyhyttä polkua kulkee pitkin poikin kivettyneitä puita täynnään olevassa maastossa. Joukossa on myös Arizonalle hyvin tyypillisiä pieniä käkkäröitä kaktuksia, jotka etäämmältä katsoen näyttävät aivan sametilla vuoratuilta. Lähempi tarkastelu paljastaa pehmeyden olevankin varsin piikikästä.
Eteläisen turisti-infon edestä löytyy myös pölkky, jonka poikkileikkauspinta on hiottu sileäksi. Pinta on kyllä upean kirjava. Samanlainen pölkky on näytillä myös Lontoon Luonnonhistorian museossa.
Alunperin tarkoituksenamme oli ajaa suoraan Monument Valleysta Flagstaffiin Route 66 -reitin pohjoispuolelta lyhintä reittiä. Tällöin Petrified Forest olisi jäänyt näkemättä, samoin kuin todella upea Canyon De Chelly. Onneksi saimme yhden lisäyön siirrettyä reittimuutosten myötä New Mexicon puolelta Arizonaan. Petrified Forest oli paljon etukäteisarvioita upeampi paikka ja siihen pystyi ihan hyvin tutustumaan muutamassa tunnissa. Alueella on kyllä paljon vaelluspolkuja, joiden koluaminen olisi vaatinut vielä paljon enemmän aikaa. Silloin olisi tosin tarvittu vielä yksi yöpyminen ennen Flagstaffia.
Linkkejä:
Muut kirjoitukset aiheesta Arizona: